Komissio päätti helmikuun lopulla elintarvikkeille ja raaka-aineille nikkelipitoisuuden enimmäismäärille raja-arvot. Päätös koskee viljojen lisäksi esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, soijaa, kaakaota, suklaata ja useita muita elintarvikkeita ja raaka-aineita.
Viljoille tulevat raja-arvot ovat:
vehnä, ohra, ruis 0,8 mg/kg
kaura 7,5 mg/kg (5,0 mg/kg kuorittu kaura)
Raja-arvot astuvat voimaan viljoille 1.7.2026 ja muille tuotteille 1.7.2025.

Miksi elintarvikkeiden nikkelipitoisuudelle on asetettu raja-arvot?

Suurina päiväannoksina nikkeli on myrkyllistä ja etenkin pikkulasten osalta nikkelipitoisuudella on merkitystä. Monipuolista ruokavaliota noudattavan ihmisen ei tarvitse olla huolissaan nikkelipitoisuuksista sen enempää kuin aikaisemminkaan ja myös kauraa ja kauratuotteita voi syödä turvallisin mielin. Myös terveellinen kaurapuuroannos aamiaiseksi pikkulapsille on edelleen oikein suositeltava vaihtoehto. Viranomaiset kuitenkin joutuvat arvioimaan ruuan ja juomaveden turvallisuutta ja siksi näitä varotoimenpiteitä laaditaan. Ja viljaketju kokonaisuudessa vastaa siitä, että ruoka on turvallista kaikille ja kaiken ikäisille.

Miksi kauran nikkelipitoisuus on korkeampi kuin muiden viljojen?

Kasvit ottavat nikkeliä maasta helposti ja erityisen helposti sitä näyttää ottavan kaura. Syytä, miksi kaura ottaa maaperästä nikkeliä veden, ravinteiden ja muiden aineiden mukana enemmän kuin muut viljat ei tarkalleen tiedetä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että näin on. Ja siksi myös kauran nikkelipitoisuudelle asetettu raja-arvo on selvästi korkeampi kuin muille viljoille.

Voiko kauran nikkelipitoisuuteen vaikuttaa lajikevalinnalla tai viljelytekniikalla?

Sitä, onko eri kauralajikkeiden välillä eroja, ei tiedetä. Suomessa on alkanut tutkimushanke Haitalliset yhdisteet pois kaurasta (HAKA-hanke), jossa on tarkoitus selvittää mm. näitä lajikkeiden välisiä mahdollisia eroja. Hanke on alkanut alkuvuodesta ja kestää kolme vuotta. Raisio on mukana hankkeessa.
Viljelypaikan valinnalla näyttäisi olevan tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella merkitystä. Maan nikkelipitoisuus vaikuttaa siihen, miten kasvilla on mahdollista ottaa nikkeliä itseensä. Sinänsä nikkeli on haitallinen myös kasville. Nikkeli kertyy siemeniin ja juuriin, muissa kasviosissa määrä on alhaisempi. Jos maan pH on yli 6, niin nikkelin liukoisuus heikkenee. Kun maan happamuus lisääntyy, niin sen nikkelin liukoisuuskin lisääntyy. Tutkimustuloksia ei ole kuitenkin kovin paljon eikä kattavasti, joten lisätietoa tarvitaan. Todennäköisesti myös kasvukauden olosuhteilla on merkitystä.

Yleisellä tasolla näyttäisi olevan niin, että kaura kannattaa kylvää lohkolle, jossa pH on yli 6 ja kalkituksella tulee pyrkiä pitämään kauralohkojen happamuus kurissa. Kalkituksella on tietysti myös paljon muita pellon kasvukuntoon vaikuttavia positiivisia seikkoja, joten peltojen kalkituksesta tulisi huolehtia joka tapauksessa. Peltojen nikkelipitoisuustiedosta voisi olla hyötyä, kun kauran kasvupaikkaa valitsee. Eurofins määrittää myös raskasmetallipitoisuuden peltomaasta

Miten kauran nikkelipitoisuutta kontrolloidaan?

Viljojen nikkelipitoisuutta ei pystytä analysoimaan Raision viljalaboratoriossa viljaerää vastaanotettaessa, kuten esimerkiksi kosteutta tai hometoksiinipitoisuutta. Analyysille ei ole ns. pikamenetelmää ja sen analysointi tarkoittaa tällä hetkellä näytteen lähettämistä ulkoiseen laboratorioon analysoitavaksi. Viljojen nikkelipitoisuutta pitää kuitenkin seurata ja lain asettamia raja-arvoja noudattaa, vaikka eräkohtaiseen analysointiin ei ole mahdollisuutta.

Mitä raja-arvot tarkoittavat kotimaiselle viljaketjulle?

Kaikki uudet rajoitukset aiheuttavat nykyisten toimintamallien tarkastelua ja kehittämistä. On selvitettävä nykyhetken tilanne, tarvittaessa kehitettävä uusia tapoja toimia, viestittävä, koulutettava, neuvottava, mahdollisesti investoitava laitteisiin, tutkimukseen ja osaamiseen. On mitattava, seurattava ja raportoitava. Nikkelin osalta haasteellista on se, että syy-seuraussuhteista ei ole kovin paljon tietoa ja riittävän tiedon hankkiminen ei käy käden käänteessä. Kaikki tämä aiheuttaa epävarmuutta ja kustannuksia, mutta toisaalta ratkaisuja on etsittävä ja löydettävä yhteistyössä.

Kaura on Suomelle tärkeä tuote pellolta pöytään. Kauran nikkelipitoisuuden hallinta huonosti hoidettuna voi muodostua todellista konkreettista ongelmaa suuremmaksi mainehaitaksi, jos emme suhtaudu siihen vakavasti ja ratkaisukeskeisesti. Kahden vuoden siirtymäaika ennen raja-arvojen voimaantuloa antaa meille onneksi aikaa kehittää toimintamallit kuntoon.

Lisätietoa voi lukea tutkija Tapio Salon ja Lidija Bitzin kirjallisuuskatsauksesta. Katsaus löytyy VYR:n sivuilta tästä linkistä